Miten suomalaiset lapset ja nuoret voivat ja miltä heistä tuntuu? Miten perheet jaksavat? Välittääkö Suomen yhteiskunta nuoristaan? Nämä kysymykset nousivat mieleen saatuani kuulla, mitä nuoret ajattelevat menosta nyky-yhteiskunnassa.

Nuorista välittäminen

Tässä muutamia nuorten ajatuksia ja tuntemuksia: Hirveä nälkä, kotona ei ole ruokaa. Ollaan väärän värisiä, ei me mitään saada, vaikka tarvittas. Miks pitäisi tehdä töitä, kun siitä ei saa itelle mitään. Kumpa kuolis nuorena, niin tarveis kattella tätä paskaa. Meistä ketään välitä, ni miks ite pitäis välittää.

Nämä ovat suoria lainauksia alaikäisten nuorten puheista. Puheet ovat nousseet keskustelussa puhuttaessa yhteiskunnallisesta osallistumisesta ja terveyskäyttäytymisestä sekä omasta vastuusta. On haasteellista osoittaa nuorille ilman vastakkainasettelua heidän olevan todella tärkeitä, kun osa maahanmuuttajista saa kaiken vastikkeetta. Jarno Limnéllin ja Jari Rantapelkosen tuoreessa selvityskirjassa Nuoret ja turvallisuuden tulevaisuus on selvitetty, miten nuoret kokevat turvallisuuden eri puolilla Suomea. Nuoret arvioivat henkilökohtaisen ja Suomen turvallisuuden. Näiden arvioitiin heikentyvän seuraavien 10 vuoden aikana. Turvattomuuden kokemukset nousivat suomalaisen yhteiskunnan sisältä. Huomattavaa ovat alueelliset erot; Etelä-Suomessa nousi esiin eriarvoistuminen, Itä-Suomessa Venäjän uhka, Pohjois-Suomessa huolestuttavat taloudelliset uhat ja päättäjien keskittyminen kansainvälisiin asioihin ja Länsi-Suomessa maahanmuuttoa pidetään huolestuttavana. Nämä tulokset on syytä ottaa tarkempaan tarkasteluun osoituksena, että välitämme nuoristamme ja arvostamme heidän näkemyksiään.

Millainen tulevaisuus on suomalaisilla nuorilla. Ainakin suomalaisilta nuorilta edellytetään vastuuta itsestään sekä lainkuuliaisuutta. Kahden viime vuoden aikana on syydetty rahaa melkoinen määrä turvapaikanhakijoiden tarpeisiin. Vastaanottokeskuksen keskihinta on 65 €/vrk. Tähän kaikki muu päälle: ruoka, vaatteet, käyttörahaa, terveydenhuolto, lakipalvelut jne. Migrin rahakirstu tuntuu olevan pohjaton. Koko turvapaikkaprosessi näyttää pyörivän rahan ympärillä. Vastaanottorahan saa automaattisesti, vaikka tulijalla olisi mukanaan paljonkin rahaa. Vastaanottorahaa voidaan vähän leikata, jos turvapaikanhakija kieltäytyy työ- ja opintotoiminnasta. On oikein, että aidosti hädässä olevia autetaan, mutta ne, joille turvapaikka ei kuulu, on saatava nopeammin pois Suomesta meidän verovaroilla elämästä. Suomi ei yksin voi koko maailmaa pelastaa, mutta omistaan tulee pystyä pitämään huolta. Jos turvapaikanhakija esittää väärennetyn passin ja myöhemmin käy ilmi, ettei passi ole aito, siitä ei rangaista. Jos kantasuomalainen antaa poliisille väärän henkilötodistuksen, tullee syyte viranomaisen erehdyttämisestä. Suomen yhteiskunta asettaa kantasuomalaiset ja turvapaikanhakijat eriarvoiseen asemaan. Ei siis ihme, että nuoretkin kokevat arvottomuutta ja ajatusmaailma maahanmuuttajia kohtaan tulee negatiiviseksi. Vielä kun yritetään estää asioista keskusteleminen ja lyödään rasistin leima kriittisistä mielipiteistä, yhteiskunta itse vastakkainasettelulla on luomassa rasismia.

Maahanmuuttajien kielitaito on paikoin niin huono, että esimerkiksi tavallisissa opiskeluryhmissä joissa on kantasuomalaisia ja maahanmuuttajia, tunnit kuluvat maahanmuuttajien tarpeisiin. Onko se oikein? Pienituloisuuden raja on Suomessa yhden hengen taloudessa 1 190 euroa kuukaudessa. Sitäkin pienemmillä tuloilla on jopa 660 000 ihmisen pärjättävä. Ei siis ihme, että ruokajonot ovat kasvaneet. Jos arvottomuuden kokeminen alkaa jo lapsuudesta tai nuoruudesta, se antaa huonon lähtökohdan aikuisenakaan itsensä arvostamiseen.

Nuoret rakentavat kuntien ja yhteiskunnan tulevaisuutta. Siksikin heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen on tärkeää. Suomalaisten nuorten hyvinvointi on merkityksellistä etenkin jokaisen yksilön näkökulmasta kuten myös koko yhteiskunnan kannalta. Nykypäivän nuoriso on avainasemassa, kun yhteiskunnan huoltosuhde muuttuu. Tämän päivän nuoriso on tulevaisuudessa hyvin pitkälle vastaamassa hyvinvointivaltion palveluiden ylläpitämisestä ja kehittämisestä. 0-14 vuotiaita lapsia on tällä hetkellä hieman alle 900 000, 15-29 vuotiaita noin miljoona. He ovet maksamassa laskua, kun tämän päivän työikäiset eläköityvät. Jos heidän hyvinvoinnistaan ei huolehdita, Suomen yhteiskunta ei pärjää tulevaisuudessa. Osalla nykypäivän nuorista on jo nyt terveydellisiä ongelmia, joihin on kyettävä vastaamaan. Esimerkiksi kiputiloja, nivelkulumia ja mielenterveysongelmia. Näihin on päästävä vaikuttamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ennaltaehkäisy on ensisijaisen tärkeää. Pelkästään alle 35 vuotiaiden yhteiskunnasta syrjäytyneiden hoitokustannukset ovat vuodessa noin 2,5 mrd. euroa. Omista on ensisijaisesti huolehdittava. Nuoret huomioivat sen, että turvapaikanhakijat saavat kaiken tekemättä mitään. Mikä siis motivoi suomalaisen nuoren ahertamaan maksaakseen ”vieraiden” kulut?

Lapset ja nuoret kaipaavat tunnetta, että heistä välitetään. Välitetään perheessä, koulussa, työpaikalla sekä laajemmin yhteiskunnassa. Jokaisella on oltava paikkansa yhteiskunnassa ja oltava tunne siitä, että on tärkeä. Yhteiskunnalla on tästä oma vastuunsa. Tämän päivän päätökset ja teot vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Yhteiskunnan on oltava merkittävässä roolissa vastuunkannossa – lainkuuliaisille veronmaksajille tekoja pelkkien puheiden sijaan.

Johanna Häggman